e-lämä

Kauan eläköön Neo-Office:

Tällähän se ongelma ratkesi - CTL ja “Movement: logical”. Ei tätä silti logiikaksi voi kehua, mutta melkein jo pysyi perillä kursorin liikkeistä…

Olen päättänyt olla onnellinen pienistä asioista. Tänään olen onnellinen siitä, että asun ja elän maassa, jossa kirjoitetaan vasemmalta oikealle, LTR.

Erään projektin ohessa jouduin tänään pähkimään, miten saisin ©-merkin lisättyä erään Arabiankielisen lauseen keskelle. Ei kuulosta pahalta rastilta, mutta silti en ole edistynyt asian kanssa edellisen tunnin aikana yhtään.

Ongelmaa havainnollistaakseni otin kaksi screenshottia. Ensimmäinen on tilanteesta, johon ei siihenkään ollut helppo päästä - LTR ja RTL -tekstiä sekaisin:

Kursori on paikassa, johon yritän ©-merkkiä lisätä. Pasten jälkeen tilanne näyttää seuraavalta:

“Mitähän helvettiä juuri tapahtui” ??

Jos ehdotuksenne on editorin vaihtaminen, niin voin kertoa, että mäkin oma text editor toimii noin n:stä testaamastani editorista parhaiten tilanteissa, jossa on RTL:ää ja LTR:ää sekaisin.

Käsittääkseni Unicodessa on ns. Bidi-algoritmi, jolla lasketaan, miten editorit tällaisissa tilanteissa toimivat - ilmeisesti en ole tämän toimintaa kuitenkaan sisältänyt, koska parhaimmillaankin esimerkiksi backspacea painamalla voi tehdä akateemisen arvauksen, mistä päin lausetta merkki poistuu. Aargh.

Eli olkaamme ylpeitä LTR-kulttuuristamme, jossa asiat ovat ihanan yksinkertaisia. Seuraavaksi testaan vielä NeoOffice-nimistä softaa, joka on kuuluisa RTL-tuestaan. Jos tämä feilaa, niin sitten jää copyright-merkit saamatta.

Tämä maa tuottaa varmasti huomattavia määriä jätettä, ainakin ravintoloiden perusteella. Lähes kaikki vastaan tullut (lounas)ruoka on tarjoiltu kertakäyttöastioilta ja mukaan tulee aina romua riittämiin vähintään kahden lounastajan tarpeiksi. En usko maasta löytyvän minkäänlaista kierrätysjärjestelmää, mitä Suomessa pitää helposti itsestäänselvyytenä.

Muitakin Suomessa itsestäänselvyyksinä pitäminään asioita alkaa täällä arvostamaan. Suomessa tulee esimerkiksi passijonossa tylsää jo 30 minuutin jälkeen, täällä tarinoiden mukaan voi esim. passi- ja viisumiasioiden parissa vierähtää päiviä tai jopa viikkoja ilman, että asiassa on mitään kummallista. Eläköön suomalainen asiakaspalvelu ja ammattitaito!

Huomattavan osan tämän maan hommista hoitavat intialaiset ja pakistanilaiset, joita täällä on huomattavia määriä, ja homma pelaa kyllä kuin junan vessa. Juuri pesetin ja silitytin kolme paitaa “sikahintaisella” compoundillamme, loppusumma 15 rialia, eli noin 3,4 euroa. Ruoka tuodaan kotiovelle, pöydät tyhjenevät lounastarjottimista kuin itsestään ja bensa-asemalla ei tietenkään tarvitse nousta autosta ollenkaan. Olisi kiinnostavaa tietää, minkä kokoista palkkaa esimerkiksi lounastarjottimien tyhjentäjä tässä maassa nauttii…

Suomen Ulkoministeriön matkustusohjeet Saudi-Arabiaan kertovat mm. seuraavassa kuultavia karuja totuuksia:

• “Saudi-Arabia: Väkivallan uhka länsimaalaisia kohtaan jatkuu. Matkustaminen vain välttämättömissä tapauksissa. Kulttuurin rajoitteet huomioitava.”
• “Homoseksuaalisuuden harjoittamisesta voidaan Saudi-Arabiassa teoriassa langettaa kuolemanrangaistus.”
• “Alkoholin sekä huumeiden maahantuonti, hallussapito ja käyttö on kiellettyä. Huumeiden salakuljettajia teloitetaan aika ajoin. Myös sianlihan, uskonnollisen materiaalin (muun kuin islamin), pornografian sekä Israelissa tehtyjen tuotteiden maahantuonti on kiellettyä.”

Käytännössä lähes kaikki länsimaalaiset asuvat täällä compoundeilla muurien ja vahvasti aseistettujen sotilaiden suojelemana. Jos väkivallan uhka on todellinen niin ei sitä ole siis ainakaan helppo muistaa. Paras tapa päästä hengestään tässä maassa lienee liikenteessä, mikä kieltämättä on paikoin varsin kaoottista.

Saudeissa on nyt oltu puolitoista viikkoa ja täytyy tässä vaiheessa todeta, että voihan elämä mikä maa. Tätä kaikkea ei nyt millään pysty kirjoittamaan yhdessä postauksessa, joten tässä pari uskomattominta juttua so far…

Saudeissa mm. huumeiden maahantuonnista on länsimaalaisillekin tuomiona teloitus. Tämä ei tullut yllätyksenä, mutta se tuli, että joka perjantai täällä järjestetään julkisia teloitustilaisuuksia jollain tietyllä torilla. Teloitustapana on muihin keskiaikaisiin tapoihin sopiva giljotiini. En ajatellut mennä katsomaan.

Liikenne täällä on aivan uskomatonta. Joku osuvasti totesi, että isoin ero on se, että täällä takaa tuleva väistää. Aina. Tästä johtuen kukaan ei juuri paljon katsele ennen kaistan vaihtoa ja vaikkapa peruuttamista. Lisämakunsa tuo se, että bensan ilmaisuudesta (n. 20 senttiä/litra) johtuen kaikki ajavat täällä törkeän isoilla autoilla. Oman höysteensä tuovat myös nopeusrajoitukset, jotka ovan 9/10 tapauksessa 120 km/h.

Taksin kyytiin en enää hyppää. Yritin päästä lentokentältä compoundille ja nappasin ensimmäisen paikalle sattuneen kuskin. Kaveri vakuutti kolmesti tietävänsä reitin, mutta yllättäen liikkeelle lähdön jälkeen vasta alkoi selvittely, joka taas oli hieman vaikeaa, kun ainoat kaverin osaamat englanninkieliset merkit taisivat olla numeroita. Hommasta selvittiin sitten Allahin sijaan Nokian matkapuhelimella, jonka välityksellä arabiaa puhuva työkaveri sai homman selvitettyä. Matka 140 km/h moottoritiellä ilman turvavöitä oli kuitenkin sen verran ikävän tuntuinen kokemus, että mielestäni kuskin olisi pitänyt maksaa matkasta minulle eikä toisinpäin.

Täällä käytännössä kaikki(?) länsimaalaiset eli länkkärit asuvat Compundeilla, jotka ovat muureilla suojattuja kaupunginosia, joita vartioivat vahvasti aseistetut vartijat. Muurien sisällä on eri maailma kuin ulkona - tänne eivät rukouskutsut ja pukeutumissäännöt ulotu. Ainakin oma Kingdom City Compoundimme on varsin mukavasti varusteltu uima-altaineen, ravintoloineen ja kuntosaleineen. Elämä siis hymyilee, mutta ihmiselle, joka on tottunut matkoilla kävelemään tavallisen kansan parissa, tuntuu järjestely aika fuubalta.

Rukoukset rikkovat päivärytmin viidesti päivässä. Rukouskutsun aikaan menevät ravintolat, tavaratalot ja bensa-asemat kiinni. Jos ostokset tai lounas on kesken rukousajan alkaessa, ei hommaan auta itku eikä sadatukset, ulos vain ja puolen tunnin päästä uudestaan.

Naisten on pidettävä julkisilla paikoilla yllään abayaa, eli mustaa kaapua. Tämä pätee myös länsimaalaisiin. Kasvoja ei länsimaalaisten tarvitse ilmeisesti peittää, enkä ole varma koskeeko tämä kaikkia paikallisiakaan. Naisten oikeudet ovat muutenkin vähissä tässä maassa ja outoja sääntöjä tuntuu löytyvän joka lähtöön. Ilmeisesti perussääntö on, että nainen ei saa liikkua miehen kanssa samassa seurueessa, elleivät nämä ole naimisissa. Tätä sääntöä sitten sovelletaan erinäisin kummallisin tavoin. Vankilaan päätyy muun muassa, jos matkustaa autossa kahden tai useamman miehen seurassa. Vankilakeikka tietää länsimaalaiselle naiselle käytännössä kai vähintään parin päivän tuomiota ahtaissa vankiloissa sekä työpaikan menetystä eli pitkällä tähtäimellä maasta karkoittamista.

Vankilaan täällä päätyy muutenkin mitä kummallisimmista syistä. Valokuvauksen kanssa muun muassa pitää olla tosi varovainen - itse en ole jaksanut selvittää, mitä nyt oikeasti saa kuvata ja mitä ei, jätän vain kuvaamatta julkisilla paikoilla. Kotona sitten taas.

Tämä maa tuntuu pitävän sisällään muitakin enemmän tai vähemmän länsimaalaisen korvaan friikiltä tuntuvia sääntöjä ja kummallisuuksia. Koitan niitä tänne kirjata, kun syytä jälleen tulee.

On tässä maassa hyvääkin. Parhaat kokemukset ovat autiomaasta, jossa olin viikko sitten juoksemassa Hash House Harriersien kanssa. Uskomattomia maisemia ja muutenkin letkeää meininkiä (länsimaalaisten kesken tietysti). Mukavia kokemuksia kertyi myös viime viikonlopulta (täällä viikonloppu on torstaista perjantaihin) Jeddasta, jossa olimme sukeltamassa. Punainen meri oli mukava nähdä ja pääsi samalla hieman pistämään päätä veden alle.

Lukuisista käänteistä huolimatta (tai juuri niistä johtuen) on ilo huomata, että lentoni Saudi-Arabian pääkaupunkiin Riadiin lähtee reilun kolmen tunnin päästä!

Vierailuni kyseiseen maahan on ensimmäiseni ja tulenkin varmaan kirjoittelemaan tälle sivulle kokemuksiani sikäli kuin ne ovat julkiseen uebiin sopivia. Mukaan reissuun lähtee myös kamera, joten tarkoituksena on lähetellä reissusta kuvia sikäli kun kameraa uskaltaa kaivaa tuolla esille. Olen jo käsittänyt, että Saudi-Arabiassa ei ole aina ihan helppoa tulkita eroa sallittujen ja kiellettyjen kuvauskohteiden välillä. Pitääpä koittaa vähän googlettaa, jos löytyisi jostain hyvät guidelinet siitä, miten kameran kanssa pitää käyttäytyä.

Lento menee Frankfurtin kautta ja kestää kokonaisuudessaan reilut 9 tuntia - tiedossa on siis työntäyteliäs päivä lentokoneessa (sikäli kuin se ~tunnin unien kanssa on mahdollista). Kyseessähän on työreissu, joten töitä pääsee tekemään myös paikan päällä…

Hmm. En vieläkään tiedä, lähdenkö huomenna klo 7.05 lähes kuukaudeksi Saudi-Arabiaan. Elämä osaa olla välillä jännittävää.

Ainakin olen nyt virallisesti lupautunut panostamaan Plonen arabiankieliseen käännöstyöhön. Saattaa olla meikäläisen ainoa tilaisuus toimia arabiankielen kääntäjänä - vaikkakin epäsuorasti.