e-lämä

Olen kahden koneen loukussa:

Pääasiallisesti hommat tulee tehtyä koti(ohviisi)pöydällä olevalla iMacilla. Lisäksi tarvetta on silloin tällöin tehdä muistiinpanoja / säätää tien päällä. Tämä hoituu vanhalla kunnon iBookilla. Ongelmallista tässä on nyt se, että tiedostot ovat aina väärässä paikassa.

Päätin nyt vihdoin kaivaa kuvetta (99 € Officelinessa) ja testata olisiko Applen .Mac:sta apua ongelmaan. Laatikon sisältö oli huvittava, pieni ohjekirja, kaksi omenatarraa ja paperilappu, jolla olevalla koodilla .Macin saa auki.

Parin tunnin säätämisen jälkeen on nyt kaikki kolme tärkeintä työkaluani (iMac, iBook ja 9300i kommari) synkassa. Ihan kaikki ei kuitenkaan tyydytä:

1. iDisk, joka mahdollistaa filejen vaihdon koneiden välillä, synkkaa noin 20 megan sisältöä noin 30 minuuttia megaisella piuhalla, prosessin aikana Finder vie noin puolet iBookin prosessoritehosta - jokin tuossa ei nyt mene oikein.
2. En ole vielä ainakaan tajunnut, miten iDiskiin pitäisi päästä käsiksi, jos kone ei ole verkossa. Koko hommalta putoaa aika tehokkaasti pohja, jos tiedostojen hankkimiseksi pitää olla Internet-yhteys.
3. iMaccini ei osaa edes näyttää iDisk-kuvaketta vaikka sen miten yrittäisi kiskoa oikealle paikalle:

Että näin. Toivottavasti en vain osaa.

Sen sijaan Applelle pointsit kotiin Aperture-päivityksestä - näyttäisi olevan paljon nopeampi ja edellistä versiota vaivaavat kummallisuudet eivät ainakaan vielä ole tulleet vastaan…

Olen hurahtanut OmniGroup -nimiseen firmaan, joka tekee OS X:lle laadukasta softaa.

Kaikki alkoi softasta nimeltä OmniOutliner, joka on simppeli, mutta yllättävän toimiva tapa jäsennellä ajatuksia, pitää tuntikirjanpitoa, suunnitella projekteja, pitää TODO-listoja - joka päivä tuntuu löytyvän uusia tapoja softan hyödyntämiseen. Ilmeisesti myös Apple on hurahtanut softaan, koska se pakkaa nykyisin softan perusversion kaikkien uusien mäkkien mukana. Softa on myös skriptattavissa, tästä hyvänä esimerkkinä Kinkless GTD, joka muuttaa OmniOutlinerin päteväksi tavaksi hallita ajankäyttöä David Allenin Getting Things Done -filosofian mukaisesti (vaatii Pro-version OmniOutlinerista, joten piti sitten sekin ostaa…) OmniGroup näköjään arvostaa kGTD:tä myös, koska lähti kehittämään OmniFocus -nimistä GTD-softaa, jonka kehittelyssä myös Kinkless GTD:n kehittäjä on ollut mukana. Jännää, odotan innolla.

OmniPlan näyttäisi olevan vihdoin se kunnollinen projektihallintasofta mäkille (tai enpä tiedä, olisiko joku ollut ennenkin, joskus kun selvittelin, niin vesiperä tuli). Softasta tuli juuri beta-7 ja julkaisupäivän pitäisi olla jo lähellä. Voisi joskus leikillään suunnitella jonkun projektin ns. by-the-book, piirtää gantit ja laskea resurssit jne.

Ja muutakin kiinnostavaa softaa ovat kehittäneet, niihin en ole vielä kunnolla ehtinyt tutustumaan…

Ainiin ja Aperturesta pitäisi tulla versio 1.5 ulos tällä viikolla. Toivottavasti se nyt vihdoin toimisi niin hyvin, kuin usean sadan euron softasta voisi toivoa, murr.

Joo, eipä ole tullut paljon tänne kirjoiteltua. Pitäisi ehkä hieman ryhdistäytyä, ettei tästä tule yksi paljon vihaamistani kuolleista saiteista

Yksi kotona työskentelemisen kirouksia on rutiinien pula. Haaveilen tilanteesta, jolloin aamulla olisi pakko herätä kellon soittoon klo 7.00, keittää kahvit, vilaista nopeasti hesaria ja juosta bussiin, jotta ehtisi leimaamaan kellokortin työpaikalla klo 8.00 (no kellokortti meni jo hieman överiksi, siitä en haaveile).

Voisi harkita tietysti tekevänsä jonkin keinotekoisen rutiinin, kuten aamulenkin aina samaan aikaan aamulla. Tätä olen välillä testannut, mutta usein huonolla menestyksellä.

Nyt tilannetta helpottaa alkava koulu ja sivuaineenani lukema International Design Business Management IDBM -koulutusohjelma. Kauppiksen ja Taikin kurssien lisäksi ohjelma tuo pienryhmässä tehtävän projektityön. Meidän kansainvälinen (vahvistuksia tuli Italiasta ja Kanadasta) ryhmämme tekee projektin TeliaSoneralle. Valmista pitäisi olla huhtikuussa - aikaa on, mutta muiden kiireiden takia tämä kaikki pitäisi saada äkkiä käyntiin.

Uusien MacBookien (iBookin korvaaja) julkaisemisen huhutaan tapahtuvan ensi tiistaina eli 9.5.2006. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun MacBookeja ollaan oltu julkaisemassa, mutta katsotaan, josko nyt tulisivat oikeasti ulos.

Muutamastakin eri lähteestä on kuulunut huhuja Aperturen kehitystiimin erottamisesta ja jopa kehitystyön lopettamisesta. Applen mukaan nämä ovat kuitenkin huhupuheita ja ohjelman kehitystyöhön panostetaan sen sijaan lisää työvoimaa. Samaan hengenvetoon ohjelmasta myös julkaistiin versio 1.1.1.

Itse toivon Aperturelle kaikkea hyvää, koska ohjelma on ehdottomasti ostoslistalla siinä vaiheessa, kun uuden koneen hankkiminen on ajankohtaista. Ohjelman 1.0 versio vaikutti ainakin käyttöliittymältään mukavalta liikkeessä testattuna ja uskoisin Raw-ominaisuuksien olevan ainakin harrastelijalle riittävät varsinkin, kun niitä on paranneltu uudessa versiossa. Hinnanuudistuksen jälkeen homma ei liene rahastakaan kiinni.

Erottajankadulle avataan uusi Officelinen Apple Store. Huolestuttavaa. Nyt mäkkien kuolaaminen on entistä helpompaa ja ostosteluun sortumisen riski isosti suurempi.

Muutamallakin työkaverilla täällä Saudeissa on MacBook Pro ja sellaisen kokeileminen eilen teki valinnasta entistä vaikeampaa. Olin jo vahvasti päätymässä iMaciin, mutta nyt epäilyttää, että olisiko se kannettava silti parempi. Äh puh.

Petri Hakola kirjoitti Satama Voice -blogiin artikkelin CMS:n valinnasta ja täytyy sanoa, että puoli päivää hienoa yligeneeristä Plone-workflowta pohdittuani artikkeli osui ja upposi. Pitää ehkä piirtää Plonen ArchGenXML:n workflow-UML:ään pari oikoreittiä, jos jokaista muutosta ei tarvitsisikaan aina tehdä ihan noin monen varmistuksen kautta.

Samassa artikkelissa luki myös:

“According to a study conducted by Jupiter Research (2003), over 60% of companies with a web content management solutions are manually updating their websites, despite of having invested to a CMS.”

Pitääpä koittaa saada tämä projekti sinne 40 onnistuneen prosentin puolelle..

Tämä maa tuottaa varmasti huomattavia määriä jätettä, ainakin ravintoloiden perusteella. Lähes kaikki vastaan tullut (lounas)ruoka on tarjoiltu kertakäyttöastioilta ja mukaan tulee aina romua riittämiin vähintään kahden lounastajan tarpeiksi. En usko maasta löytyvän minkäänlaista kierrätysjärjestelmää, mitä Suomessa pitää helposti itsestäänselvyytenä.

Muitakin Suomessa itsestäänselvyyksinä pitäminään asioita alkaa täällä arvostamaan. Suomessa tulee esimerkiksi passijonossa tylsää jo 30 minuutin jälkeen, täällä tarinoiden mukaan voi esim. passi- ja viisumiasioiden parissa vierähtää päiviä tai jopa viikkoja ilman, että asiassa on mitään kummallista. Eläköön suomalainen asiakaspalvelu ja ammattitaito!

Huomattavan osan tämän maan hommista hoitavat intialaiset ja pakistanilaiset, joita täällä on huomattavia määriä, ja homma pelaa kyllä kuin junan vessa. Juuri pesetin ja silitytin kolme paitaa “sikahintaisella” compoundillamme, loppusumma 15 rialia, eli noin 3,4 euroa. Ruoka tuodaan kotiovelle, pöydät tyhjenevät lounastarjottimista kuin itsestään ja bensa-asemalla ei tietenkään tarvitse nousta autosta ollenkaan. Olisi kiinnostavaa tietää, minkä kokoista palkkaa esimerkiksi lounastarjottimien tyhjentäjä tässä maassa nauttii…

Suomen Ulkoministeriön matkustusohjeet Saudi-Arabiaan kertovat mm. seuraavassa kuultavia karuja totuuksia:

• “Saudi-Arabia: Väkivallan uhka länsimaalaisia kohtaan jatkuu. Matkustaminen vain välttämättömissä tapauksissa. Kulttuurin rajoitteet huomioitava.”
• “Homoseksuaalisuuden harjoittamisesta voidaan Saudi-Arabiassa teoriassa langettaa kuolemanrangaistus.”
• “Alkoholin sekä huumeiden maahantuonti, hallussapito ja käyttö on kiellettyä. Huumeiden salakuljettajia teloitetaan aika ajoin. Myös sianlihan, uskonnollisen materiaalin (muun kuin islamin), pornografian sekä Israelissa tehtyjen tuotteiden maahantuonti on kiellettyä.”

Käytännössä lähes kaikki länsimaalaiset asuvat täällä compoundeilla muurien ja vahvasti aseistettujen sotilaiden suojelemana. Jos väkivallan uhka on todellinen niin ei sitä ole siis ainakaan helppo muistaa. Paras tapa päästä hengestään tässä maassa lienee liikenteessä, mikä kieltämättä on paikoin varsin kaoottista.

Apajalla huomasi myös Sataman aloittaneen oman yritysbloginsa. Sisältöä kuvataan seuraavasti:

“Satama Voice analyses and discusses current topics in the fields of digital media, business, design and art. Our focus is in providing insights within areas that Satama experts have been working on since the mid-1990s.”

Saudeissa on nyt oltu puolitoista viikkoa ja täytyy tässä vaiheessa todeta, että voihan elämä mikä maa. Tätä kaikkea ei nyt millään pysty kirjoittamaan yhdessä postauksessa, joten tässä pari uskomattominta juttua so far…

Saudeissa mm. huumeiden maahantuonnista on länsimaalaisillekin tuomiona teloitus. Tämä ei tullut yllätyksenä, mutta se tuli, että joka perjantai täällä järjestetään julkisia teloitustilaisuuksia jollain tietyllä torilla. Teloitustapana on muihin keskiaikaisiin tapoihin sopiva giljotiini. En ajatellut mennä katsomaan.

Liikenne täällä on aivan uskomatonta. Joku osuvasti totesi, että isoin ero on se, että täällä takaa tuleva väistää. Aina. Tästä johtuen kukaan ei juuri paljon katsele ennen kaistan vaihtoa ja vaikkapa peruuttamista. Lisämakunsa tuo se, että bensan ilmaisuudesta (n. 20 senttiä/litra) johtuen kaikki ajavat täällä törkeän isoilla autoilla. Oman höysteensä tuovat myös nopeusrajoitukset, jotka ovan 9/10 tapauksessa 120 km/h.

Taksin kyytiin en enää hyppää. Yritin päästä lentokentältä compoundille ja nappasin ensimmäisen paikalle sattuneen kuskin. Kaveri vakuutti kolmesti tietävänsä reitin, mutta yllättäen liikkeelle lähdön jälkeen vasta alkoi selvittely, joka taas oli hieman vaikeaa, kun ainoat kaverin osaamat englanninkieliset merkit taisivat olla numeroita. Hommasta selvittiin sitten Allahin sijaan Nokian matkapuhelimella, jonka välityksellä arabiaa puhuva työkaveri sai homman selvitettyä. Matka 140 km/h moottoritiellä ilman turvavöitä oli kuitenkin sen verran ikävän tuntuinen kokemus, että mielestäni kuskin olisi pitänyt maksaa matkasta minulle eikä toisinpäin.

Täällä käytännössä kaikki(?) länsimaalaiset eli länkkärit asuvat Compundeilla, jotka ovat muureilla suojattuja kaupunginosia, joita vartioivat vahvasti aseistetut vartijat. Muurien sisällä on eri maailma kuin ulkona - tänne eivät rukouskutsut ja pukeutumissäännöt ulotu. Ainakin oma Kingdom City Compoundimme on varsin mukavasti varusteltu uima-altaineen, ravintoloineen ja kuntosaleineen. Elämä siis hymyilee, mutta ihmiselle, joka on tottunut matkoilla kävelemään tavallisen kansan parissa, tuntuu järjestely aika fuubalta.

Rukoukset rikkovat päivärytmin viidesti päivässä. Rukouskutsun aikaan menevät ravintolat, tavaratalot ja bensa-asemat kiinni. Jos ostokset tai lounas on kesken rukousajan alkaessa, ei hommaan auta itku eikä sadatukset, ulos vain ja puolen tunnin päästä uudestaan.

Naisten on pidettävä julkisilla paikoilla yllään abayaa, eli mustaa kaapua. Tämä pätee myös länsimaalaisiin. Kasvoja ei länsimaalaisten tarvitse ilmeisesti peittää, enkä ole varma koskeeko tämä kaikkia paikallisiakaan. Naisten oikeudet ovat muutenkin vähissä tässä maassa ja outoja sääntöjä tuntuu löytyvän joka lähtöön. Ilmeisesti perussääntö on, että nainen ei saa liikkua miehen kanssa samassa seurueessa, elleivät nämä ole naimisissa. Tätä sääntöä sitten sovelletaan erinäisin kummallisin tavoin. Vankilaan päätyy muun muassa, jos matkustaa autossa kahden tai useamman miehen seurassa. Vankilakeikka tietää länsimaalaiselle naiselle käytännössä kai vähintään parin päivän tuomiota ahtaissa vankiloissa sekä työpaikan menetystä eli pitkällä tähtäimellä maasta karkoittamista.

Vankilaan täällä päätyy muutenkin mitä kummallisimmista syistä. Valokuvauksen kanssa muun muassa pitää olla tosi varovainen - itse en ole jaksanut selvittää, mitä nyt oikeasti saa kuvata ja mitä ei, jätän vain kuvaamatta julkisilla paikoilla. Kotona sitten taas.

Tämä maa tuntuu pitävän sisällään muitakin enemmän tai vähemmän länsimaalaisen korvaan friikiltä tuntuvia sääntöjä ja kummallisuuksia. Koitan niitä tänne kirjata, kun syytä jälleen tulee.

On tässä maassa hyvääkin. Parhaat kokemukset ovat autiomaasta, jossa olin viikko sitten juoksemassa Hash House Harriersien kanssa. Uskomattomia maisemia ja muutenkin letkeää meininkiä (länsimaalaisten kesken tietysti). Mukavia kokemuksia kertyi myös viime viikonlopulta (täällä viikonloppu on torstaista perjantaihin) Jeddasta, jossa olimme sukeltamassa. Punainen meri oli mukava nähdä ja pääsi samalla hieman pistämään päätä veden alle.