Konsepti

Vähänpä on tullut tänne blogiin taas kirjoiteltua. Tässä kuitenkin pikaisena raporttina kerrottakoon, että Diplomityö on nyt paketissa! Työn otsikoksi tuli:

“Luotain – Ihmisläheinen menetelmä verkkosivustojen suunnitteluun.”

Varsinainen valmistuminen vienee vielä ainakin muutaman viikon, mutta läheltä liippaa jo. Toivottavasti päätös tulee pian, että pääsee järjestämään valmistujaisbileitä.

Samalla pääsee toteuttamaan haavekuvan, jonka avulla olen motivoinut takamustani takaisin dippatuolin suuntaan: olen luvannut itselleni hankkia valmistuttuani kaasugrillin parvekkeelle. Sopiva ehdokas voisi olla esimerkiksi Landmannin Original-mallistosta löytyvä valurautaparilagrilli, Maskusta 199 euroa.

A List Apart omisti sisältöstrategialle (content strategy) uusimman numeronsa, joten oli aika selvittää, mitä termillä oikeastaan tarkoitetaan.

Content Strategy – Toward a working definition of the disciplinary field (Jeffrey MacIntyre):

Content strategy is an emerging field of practice concerned with the analysis, presentation, production and management of content. It has its home in information sciences and interaction design, and draws practitioners with a diverse range of academic backgrounds.

Content Strategy: The Philosophy of Data (Rachel Lovinger):

The analogy I’ve been using recently is that content strategy is to copywriting as information architecture is to design. I find this analogy to be especially encouraging because six years ago, as the crest of the first wave of the web was about to break, people had no idea what “information architecture” meant either.

The irony of this communication challenge is that the main goal of content strategy is to use words and data to create unambiguous content that supports meaningful, interactive experiences. We have to be experts in all aspects of communication in order to do this effectively.

Sisältöstrategia kuulostaa äkkiseltään buzzwordilta sanan koko merkityksessä. Sana ei kaikessa epämääräisyydessään kelvannut edes wikipediaan, mikä saattaa kertoa jollekin jostain jotain.

Ongelmakohdat, joihin sisältöstrategia pyrkii tuomaan helpotusta ovat kuitenkin todellisia:

• Sivuston käyttöliittymän ja käyttökokemuksen suunnitteluun käytetään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta sivuston todellinen arvo vesittyy huonon sisällön takia.
• Sivuston ulkoasu suunnitellaan lorem ipsumin avulla, vaikka sisällön merkityksellä olisi aivan yhtä paljon merkitystä kuin sillä, miltä sanat näyttävät. Lisähaastetta tuo suomen kieli, joka pitkine sanoineen ei pahimmassa tapauksessa edes mahdu sille varattuun tilaan.
• Sivuston rakenteen suunnittelusta vastaa usein graafikko, joka saattaa (kärjistetyssä tilanteessa) varata leiskassa paikan tärkeälle nostolle ja asiakas pohtii, millä tämänkin paikan täyttäisi – eikö prosessin kuuluisi mennä toisin päin?
• Asiakas haluaa kirjoittaa sisällön itse, vaikkei välttämättä tajua verkkoon kirjoittamisesta riittävästi tuottaakseen hyvää tekstiä. Asiakkaat (tai asiakkaan esimiehet) eivät myöskään usein ymmärrä kirjoitustyön vaatimaa aikaa, ja sisältö kirjoitetaan kaiken muun työn ohessa deadlinen painaessa päälle.
• Sivustojen julkaisu myöhästyy sisällöntuotannon myöhästymisen takia.
• Sivuston sisältö on ajantasalla (hyvässä tapauksessa) julkaisun aikaan, mutta kuolee myöhemmin, koska kukaan ei päivitä sitä aktiivisesti.

Sisältöstrategia asettuu sanana buzzword-hierarkiassa jonnekin käyttökokemuksen alahaaraksi, verkkokirjoittamisen laajennukseksi, interaktiosuunnittelun ja informaatiotieteiden välimaastoon.

Sisältöstrategia pyrkii kuvaamaan ja ohjeistamaan toimituksellisen sisällön tuotantoprosessia asettamalla tavoitteet siitä, mistä kirjoitetaan, miten ja kenelle. Tarkkaa käytännön rajausta on tuskin mahdollista tai järkevääkään tehdä. Joissain tapauksissa sisältöstrategian alle on sijoitettu myös muun muassa hakukoneoptimointi, metadatamalli ja muun muassa sisällön julkaisemisen workflow.

Diplomityössäni kehitteillä olevassa verkkopalveluiden määrittelymallissa on sisällöntuotantoprosessien suunnittelulle ja kuvaamiselle annettu paljon painoarvoa. Ajatuksena on yksinkertaistettuna, että käyttäjiltä tulevien tarpeiden ja asiakkaan liiketoiminta- ja muiden tavoitteiden pohjalta muodostetaan ajatus siitä, millaisia toimintoja ja sisältöjä sivulla halutaan näyttää, mutta samalla toimintojen toteutusmahdollisuuksia arvioidaan realistisesti asiakkaan resurssien (sisällöntuottajat, raha) valossa.

Tavoitteena on siis tuoda käyttökokemuksen, käyttöliittymän ja sisällön suunnittelu maanläheisemmälle tasolle: “Haluatte blogin, koska kilpailijoillakin on? OK, onko blogille kirjoittajia, jotka varmistavat säännöllisen, viikottaisen sisältövirran – käsi sydämelle!”. Tämä saattaa kuulostaa insinöörimäiseltä inhorealismilta, itse käyttäisin mielummin termiä terve maalaisjärki.

Asiakkaan sisällöntuotantoresurssit ovat rajalliset, ne kannattaa käyttää toimintoihin, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä asiakkaalle ja tuovat arvoa käyttäjille.

Diplomityöni yhtenä tärkeänä tavoitteena on tuoda sisällöntuotantoprosessien pohtiminen mukaan määrittelyprosessiin alusta alkaen – liippaa siis läheltä sisältöstrategiaa. Itse en ole mikään suuri “strategia”-sanojen fani, mutta paremman termin puutteessa kelvatkoon – oikealla asialla kuitenkin ollaan.

Minua on pitkään nyppinyt konsepti-johdannaisten sanojen epämääräisyys – konsepti, konseptisuunnitelma, konseptisuunnittelija. Ainakin verkkopalveluiden suunnittelun kontekstissa on vaikea antaa yleispätevää (saatika maallikolle selitettävissä olevaa) kuvausta sanoille.

En ole ainut, jota sanojen epämääräisyys häiritsee. Aiheesta on kirjoitettu myös lopputyö TAIK:ssa.

Monissa suomalaisissa verkkopalveluita suunnittelevissa yrityksissä tuntuu sivuston suunnittelussa yleensä olevan mukana henkilö tittelillä konseptisuunnittelija. Tämä henkilö vastaa projekteissa käsittääkseni ainakin suunnittelun alkuvaiheen ideoinnista ja monissa tapauksissa myös laajemmin palvelun informaatioarkkitehtuurin, käyttökokemuksen ja jopa käyttöliittymän suunnittelusta.

Maailmalla taas sanaa tunnutaan käyttävän vähemmän. Google löytää Suomesta 20 000 konseptisuunnittelijaa, mutta maailmalta vain reilut 100 000 concept designeria (myönnetään ei kovin tieteellinen testi, mutta kertonee jotain jotain).

Konkreettisesti törmäsin konseptijohdannaisten sanojen käytön problematiikkaan diplomityöni myötä. Alustavan otsikkoni loppupuoli meni osapuilleen seuraavasti “Käyttäjälähtöinen konseptisuunnittelu sujuvan projektityön ohjaajana”. Tarkemmin asioita pyöriteltyäni “konseptisuunnittelu”-sana on ruvennut kuitenkin vaikuttamaan vain pieneltä osalta koko verkkopalvelun määrittelyprosessia. Otsikko vaatii siis työtä.

Itse koen sanan konsepti tarkoittavan sivuston perimmäistä ideaa sisältäen tapauskohtaisesti mm. sivuston vision, positioinnin, kohderyhmät, sisältöteemat ja erilaiset liiketoiminta- ja muut tavoitteet. Konsepti ei mielestäni sisällä yksityiskohtaista listausta sivuston toiminnoista, käyttöliittymäkuvauksia tai visuaalista ilmettä.

Omassa mallissani konsepti kumpuaa ympäristöstä, jossa sivusto tulee toimimaan, Internetin ja asiakkaan alan trendeistä, asiakkaan arvomaailmasta ja liiketoimintatavoitteista. Hyvän konseptin tulisi pystyä perustelemaan sivuston olemassaolo muutaman kappaleen mittaisella kuvauksella. Hyvä konsepti on myös muodostettu yhteisymmärryksessä asiakkaan ja toimittajan välillä ja se on tahtotila, joka ohjaa muun sivuston suunnittelua.

Konsepti realisoituu käsin kosketeltavaksi verkkopalveluksi toimintojen, käyttöliittymän ja visun välityksellä. Huolellisesti mietitty konsepti auttaa myös sivuston rajaamisessa. Kaiken sivustolta löytyvän materiaalin pitäisi kummuta konseptista – jos toiminto ei palvele konseptia, ei sen olemassaololle ole periaatteessa mitään perusteita.

Vaikka konseptin suunnittelu sijoittuukin luonnollisesti suunnittelun alkuvaiheeseen, pitää hyvän konseptin mielestäni voida kuitenkin joustaa sivuston suunnittelun (ja toteutuksen) edetessä ja ideoiden kypsyessä. Siksi onkin hassua, että konseptisuunnittelija perinteisesti luopuu leikistä siinä vaiheessa, kun projekti siirtyy toteutusvaiheeseen.

Konsepti on tärkeä osa verkkopalvelua, mutta mielestäni kuitenkin vain pieni osa suunnittelua. Tämän määritelmän mukaisen konseptin suunnitteluun ei ole mielestäni mitään järkeä omistaa omaa ammattinimikettään – sanan konseptisuunnittelija voisi siis mielestäni haudata ja korvata jollain paremmin nykyisten konseptisuunnittelijoiden työnkuvaa kuvaavalla tittelillä.

Se, mikä tämä uusi titteli pitäisi olla, onkin sitten toinen kysymys.

Maailmalla tunnutaan käyttävän jonkin verran titteliä Lead Designer (760 000 hittiä). Sana on mielestäni hyvä sen takia, että se sisältää sekä Web Designer, että Software Designer -sanojen loppuosan, eli tittelillä työskentelevän ihmisen voisi ajatella ottavan huomioon molemmat puolet (olettaen, että verkkopalveluiden koodipuolen ja HTML+CSS-puolen toteuttaa eri ihmiset, kuten meillä).

Toinen variaatio sanasta on “Chief Designer”, joka oli käytössä tietääkseni ainakin vielä vanhassa Satamassa ja Googlen mukaan yhtä suosittu kuin Lead Designer. Molemmat sanat kuvaavat mielestäni tehtäväkentän hyvin.

Olennaista mielestäni olisi, että Lead/Chief Designer olisi mukana koko projektin elinkaaren ajan ylläpitämässä sivuston konseptia ja huolehtimassa sivuston ylläpidosta. Monet verkkopalvelut suunnitellaan alunperin huolellisesti, mutta kuolevat joko sen takia, ettei jatkokehitykseen ymmärretä panostaa tai jatkokehitystä tehdään ilman selkeää suunnitelmaa tai tavoitteita.

Myöskään “määrittely” ei kuulu lempisanastooni johtuen kaikesta sitä vaivaavasta painolastista. Tähän olisikin kiva keksiä joku parempi sana.

Kommenttiosuuteen saa ehdottaa.

Rachel Hinman kertoi AdaptivePathin blogissa kokemuksiaan testistä, jossa hän pyrki 90 päivän ajan keksimään mobiilimaailmaan sijoittuvan idean tai konseptin jokaisena päivänä ja postaamaan sen blogiinsa.

“Instead of getting hung up on evaluating my ideas, I focused on the practice of producing an idea everyday. I couldn’t predict when brilliant ideas would strike, but I realized the process and the practice of making a space for my ideas would allow something great to happen. When you’re generating lots of ideas, you increase your odds of something magical happening.”

Ajatus on helppo allekirjoittaa. Itsekin syyllistyn aivan liian usein vain ylitsevuotavaan itsekriitiikkiin kaikenlaisten ideoiden kehittelemisen suhteen. “Ei näitä kukaan lue”, “Kaikki on jo keksitty” jne. Pitäisi vain naputtaa ja lukea ja ajatella, niin säkällä voisi tulla jotain hyviäkin ideoita.

Ajatuksesta olisi varmasti paljon hyödynnettäessä myös konseptointiin.

Tai diplomityöhön. Jos saisi itsensä kirjoittamaan vaikkapa sivun päivässä jostain aihetta edes etäisesti liippaavasta, syntyisi samalla varmasti myös hyödynnettävää tekstiä ja mikä tärkeintä, uusia ideoita.

Juhlallisin menoin julistan uuden Konsepti-blogin avatuksi!

Idea blogiin on muhinut päässäni nyt jo jonkin aikaa. Taustalla on kiinnostus konseptointia, käytettävyyttä, käyttäjäkokemusta, palvelumuotoilua – ja yleisemmin hyvien palveluiden luomisprosessia kohtaan. Pääpaino tulee toivottavasti olemaan kallellaan konseptoinnin suuntaan, ja tarkemmin verkkopalveluiden konseptoinnin, mutta muitakin aiheeseen liittyviä teemoja saattaa blogissa vilahdella.

Toinen kimmoke blogin syntymiseen on diplomityöni, jota yritän potkia käyntiin. Työnimi paperille on tällä hetkellä “Visiosta verkkopalveluksi – Käyttäjäkokemukseen perustuva konseptisuunnittelu sujuvan projektityön ohjaajana”.

Lyhyesti selitettynä tarkoituksena olisi kehittää systemaattinen menetelmä laajojen verkkopalveluiden konseptointiin ja konseptin viestimiseen sellaisella tavalla, jota koko projektiryhmä asiakkaasta ohjelmoijaan tajuaisi riittävässä määrin, jotta pystyisi tekemään akateemisia arvauksia palvelun sisällöstä vähintäänkin mikrotasolla. Ensisijaisena tavoitteena on tietysti parempien verkkopalveluiden luominen, mutta toisisijaisesti pyrkimyksenä on projektityöskentelyn selkeyttäminen – hyvin suunniteltu on tunnetusti puoliksi tehty.

Aihe on diplomityöksi varmastikin vielä liian maailmoja syleilevä ja laaja, joten prosessointia varmasti vielä vaaditaan. Innostus työtä kohtaan on kuitenkin suuri, ja toivottavasti saan tätä innostusta ammennettua myös blogiin.