Konsepti

Turkulainen Stratox Oy listaa sivuillaan kasan erilaisia innovointimenetelmiä, jotka vaikuttavat pikaisella vilkaisulla ainakin lukemisen arvoisilta. Menetelmistä osalla lienee jotain teoriaa takanaan, osa taas on omia kehitelmiä. Yritys näyttäisi olevan Heikki Nummelinin yhden miehen show, mutta ilmeisesti (lue: nettisivujen perusteella) kaverilla on pitkä ja laaja kokemus erilaisten ideointiworkshoppien pitämisestä.

Kalanruoto- ja Heiluri-nimisten menetelmien soveltamisessa lienee haasteena lähinnä se, ettei homma mene jo konseptitasolla ihan häröilyksi. Itsekin olen ehdottomasti systemaattisten ja tuotteistettujen menetelmien kannalla (mikä tahansa menetelmä tuo varmasti hyvin läpi vietynä parempia tuloksia kuin vapaa demokratiaan perustuva säätäminen), mutta ideoiden myymisessä ja uskottavassa läpiviennissä on varmasti haasteita.

Jos kyseessä on esimerkiksi TBWA\:n Disruption-menetelmä, on homma varmasti helposti myytävissä, kun menetelmän tueksi voi esittää menestystarinoita kymmenistä maista ympäri maailmaa. Enemmän haastetta on, jos esimerkiksi IT-talo päättää lähteä kehittämää omaa luovaa menetelmäänsä, jonka toimivuudesta ei oikeastaan aluksi ole mitään takeita.

Olisi siis kiva löytää oman menetelmän pohjaksi joku hyväksi havaittu, vapaasti käytettävissä oleva menetelmä – eipä myöskään haittaisi vaikka menetelmän tehosta olisi jonkinlaista tieteellistä näyttöä…

Design Management Review omistaa palvelumuotoilulle koko talvinumeronsa.

Thomas Walton kuvaa artikkelissaan It’s All About Service IDEO:n innovointiprosessia:

The first steps involve the ability to be expansive and “letting go of reality.” Once this yields a rich portfolio of promising ideas, the IDEO framework shirts gears toward prototyping and rigorous testing. This also involves gathering market insights on customers, the business in general, and current technology. These are thorough, nuance-rich explorations that reveal opportunities for growth and genuinely innovative ways to meet needs. Next, corporate leaders and front-line personnel collaborate to model new service propositions that, in a third stage, are on the cutting-edge and evaluated for desirability, viability, and economic feasibility. In the last two phases of this effort, metrics are devised to appraise success and time, and resources are allocated to fail and retool. This involves releasing a pilot and running it through its paces. Refinements are made and, finally, plans for a large-scale rollout are carefully plotted.

Samassa artikkelissa kirjoittaja kertoo Molecular-nimiselle yritykselle työskentelevän Brian Gillespien suosituksia Internet-palveluiden inkrementaaliseen suunnitteluun:

He stresses the advantages of building sites incrementally rather than all at once. Providing well-organized information can attract and help retain customers, while more-complex international transactional capabilities such as e-commerce, contact options, and an extranet can be added later. Irrespective of this possibility, all sites should embody the brand and engage the spectrum of customer profiles. Research is fundamental to determining these profiles, as well as variations in consumer needs and desires.

Eli tehdään perustyö huolellisesti, mietitään kohderyhmät ja viestinnälliset asiat jo ensi vaiheessa, mutta ei pyritä toteuttamaan sivustoa koko laajuudessaan yhdeltä istumalta.

Samansuuntaisia ajatuksia on pyöritelty myös töissä, ja tuntuisi, että jonkinlainen yhdistelmä perusasioiden huolellista määrittelyä ja toteutuksen ketteryyttä voisi tuoda fiksuja tuloksia nopeasti ja kustannustehokkaasti. Varsinaisia teknisiä esteitähän perussivuston nopeallekin toteutukselle ei juuri nykypäivänä ole (tai ainakaan pitäisi olla), kun käytössä on pitkälle kehitettyjä julkaisujärjestelmiä.

Täytyypä perehtyä lehden tarjontaan paremmin paremmalla ajalla…

[via Design for Service]